maanantai 28. lokakuuta 2013

Focaccia & gnocchi

Valmistin viikonloppuna vähän italialaisia ruokia ja ajattelin esitellä niitä täällä. Focaccia on varmaan ihan tunnettu Suomessakin, joten aloitetaan siitä.

Elikkäs focaccia on italialainen vähän pitsaa muistuttava litteä leipä. Ulkonäöllisesti se siis muistuttaa aika paljon pizzaa, mutta täytteitä on paljon vähemmän kuin pitsassa ja taikinakin on pikkuisen erilainen raaka-aineiltaan. Italiassa asuessani ostin usein kaupungilla pyöriessäni ja pienen nälän iskiessä leipomosta palan tuoretta focacciaa, lempparini on kirsikkatomaateilla päällystetty.

Focaccia

Taikina:
-haaleaa vettä
-tuorehiivaa
-oliiviöljyä
-vehnäjauhoja (durum)
-sokeria
(-suolaa)

Päälle:
-esim. punasipulia/oliveja/kirsikkatomaattia/tuoretta tai kuivattua rosmariinia/perunaviipaleita yms.
-oliiviöljyä
-suolaa

En laittanut tähän mitään tarkkoja määriä, koska teen tätä yleensä niin sanotusti mututuntumalta. Googlesta varmasti löytyy tarkkoja ohjeita, tarkemmat määrät on ihan hyvä olla kun tekee ensimmäistä kertaa. Pellilliseen käytän puolipakettia (25g) tuorehiivaa, jonka liuotan haaleaan veteen. Sitten lisään öljyn, suolan, sokerin ja vehnäjauhoja ja vaivaan taikinaa. Taikinan voi jättää kohoamaan peitettynä (esim tunnin ajaksi) sitten taputella jauhoitetuilla käsillä pelille ja antaa kohota siinä puoli tuntia peitettynä. Sitten kohonneen taikinan pintaan painellaan haluamat lisukkeet, voidellaan öljyllä ja ripotellaan päälle hieman suolaa. Lopuksi paistetaan uunissa kunnes leipä saa kauniin vaalen ruskean sävyn. Parhaimmalta leipä maistuu tuoreena ja lämpimänä.

Tässä yksi resepti Pirkan sivuilta.


Tässä tekemässäni versiossa on punasipula ja mustia oliiveja, sipulit olisi kannattanut painella syvemmälle, nyt ne vähän kärähtivät :D



Gnocchi

Gnocchi on eräänlainen perunapallero, joka kai pastaksi luokitellaan. Sain tietää gnoccheista vasta Italiassa asuessani ja rakastuin niihin totaalisesti. Suomeen palattuani yritin löytää näitä herkkuja kaupasta, mutta ainakaan vielä ei ole onnistunut (kyse ei siis ole siitä gnocchi-nimellä kulkevasta pastalajikkeesta, jota löytyy markettien makaroonihyllyistä). Mutta onneksi gnocchit ovat todella simppeleitä tehdä itse, kunhan vaan on kärsivällisyyttä pyöritellä pikku palleroita. :D

Tässä on versio, jota itse käytän:

-perunoita (mieluiten jauhoisia)
-vehnäjauhoja (durum)
-pari kananmunaa
-suolaa

Taas luotetaan mututuntumaan, mutta tarkempia ohjeitakin voi käyttää (suomenkielisiäkin reseptejä löytyy netistä). Ensin keitän perunat, sitten kuorin ja muussaan ne. Sen jälkeen laitan yksi tai kaksi kananmunaa (riippuu kuinka iso satsi on tulossa) ja suolaa. Jauhoja lisään pikku hiljaa sekoitellen, tässä on hyvä käyttää ihan näppi tuntumaa, eli kokeilee jauhojen lisäämisen jälkeen, miltä taikina käsissä tuntuu, onko sitä helppo työstää. Jos taikina on liian tahmeaa, lisätään jauhoja. Kun taikina on sopivaa, aloitetaan gnocchi-palleroiden valmistus. Tämä on samanlaista kuin sämpylöiden tai pullan tekeminen.
  Elikkäs osa taikinasta nostetaan jauhoitetulle työtasolle. Taikinasta tehdään pitkulota, jotka pyöritellään noin 3-4 sentin paksuisiksi (isompiakin voi toki tehdä!) ja leikataan pieniksi paloiksi. Toivottavasti hieno kuvani vähän selkeyttää tätä:


Sitten jokainen pala pyöritellään käsissä pieniksi palleroiksi ja jos kärsivällisyyttä ja aikaa riittää niin pallerot voi vielä litistää muotoonsa haarukan alla. Haarukkaa siis painetaan/ rullataan kevyesti palleron päällä, niin että pallero pyörii alla ja sen pintaan jää haarukan jälki. Tämä vaihe ei ole elintärkeä, mutta se tekee gnoccheista nätin muotoisia ja haarukan jälki takaa sen, että gnoccheihin jää enemmän kastiketta (jos siis haluaa ne syödä kastikkeen kera).


Kun kaikki pallerot on valmiita, on keittämisen aika. Vesi kannattaa laittaa jo kiehumaan pyörittely vaiheessa, sillä jos pallerot jätetään vähänkään liian kauan huoneenlämpöön, ne liimaantuvat kiinni toisiinsa ja sitten saa tehdä pyörittelyvaiheen uudestaan tai syödä yhtä isoa gnocchia. :D Gnocchit laitetaan siis kiehuvaan, suolattuun veteen (jos teet ison satsin kaikkia gnoccheja ei kannata iskeä veteen kerralla, riippuu kattilan koosta), jossa ne lilluvat muutaman minuutin. Kun gnocchit ovat valmiitaa, ne kohoavat veden pintaan, josta ne on näppärä napata reikäkauhalla. 

Gnocchit voidaan syödä esim tomaattikastikkeen ja parmesaanin tai bolognesen kaltaisen kastikkeen kanssa. Italiassa asuinaluellani kastiketta sanottin raguksi, mutta minusta se näytti ihan bolognese-kastikkeelta. :D Minusta gnocchit ovat parhaita kun ne syödään voin ja parmesaaniraasteen kera. Laitan yleensä syvälle ruokalautaselle valmiiksi nokareen voita ja sitten lappaan päälle valmiit gnocchit suoraan kiehuvasta vedestä, sitten päälle reilu annos parmesaaniraastetta, huolellinen sekoitus ja ateria on valmis. Nomnom <3 p="">


Nämä tekemäni pallerot eivät ole ihan sieltä kauneimmasta päästä, mutta hyviä olivat! :D

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Back in Business!

Ciao pitkästä aikaa!  Mi dispiace elikkäs olen pahoillani pitkäksi venähtäneestä blogitauosta, mutta nyt toivottavasti lähtis tämänkin blogin pitäminen käyntiin edes joten kuten. Uusin ulkoasua roimalla kädellä, jospa se motivoisi enemmän kirjoittamaan!

Vaikka tällä hetkellä ihan Suomen puolella asustelen, niin ajattelin jatkaa kuitenkin tämän blogin kirjoittelua käsitellen kaikenlaisia Italiaan liittyviä asioita. Minulta saa ihan vapaasti sitten kysyä ja postausehdotuksia otan oikein innoissani vastaan! :)

Muutama rästipostaus on edelleen työn alla, päivitän ne piakkoin. Minulla on hirveä kasa valokuvia muokattavina, iso urakka vielä edessä. :D

Ci vediamo!

from Weheartit

tiistai 20. elokuuta 2013

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Arrivederci

Viime heinäkuun 17. päivänä nousin Helsingistä Venetsiaan menevään koneeseen ja aloitin au pair-seikkailuni Italian auringon alla. Muistan, kuinka minua jännitti, mutta samalla olin niin innoissani lähdöstäni, sillä vuosi ulkomailla oli jotain, mistä olin haaveillut jo pitkään. Kyyneleet silmissä hyvästelin perheeni ja lähdin matkaan mukanani toiveita ja odotuksia. Toivoin parasta ja odotin pahinta. Pelkäsin, että host-perheeni ei pitäisi minusta, tai että potisin niin hirmuista koti-ikävää, että joutuisin palaamaan Suomeen kesken kaiken.


17.7.2012 Helsingin kentällä valmiina lähtöön

Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Perhe otti minut hyvin vastaan ja ihastuin asuinkaupunkiini Padovaan. Ensimmäinen viikko meni uuteen kulttuuriin totutellessa ja perheeseen tutustuessa. Viikon päästä saapumisestani lähdimme kuudeksi viikoksi vuorille lomalle. Syyskuussa alkoi arki, kun lapset lähtivät kouluun. Lokakuussa aloitin italian opiskelun paikallisessa koulussa. Kohta huomasin, että melkein puoli vuotta oli jo hujahtanut ja joulu lähestyi. Vietin kaksi viikkoa Suomessa, oli ihanaa nähdä perhettä pitkästä aikaa, mutta ihanaa oli myös palata takaisin Padovaan tammikuun alussa.





Kuukaudet menivät nopeasti, kohta älysin, että olin viettänyt Italiassa jo kymmenen kuukautta ja paljon ei olisi enää aikaa jäljellä. Kriisiä pukkasi. Kymmenen kuukautta, ja mitä minä olin tehnyt? Viettänyt melkein kaiken ajan Padovassa, arkipäivät töitä tehden ja opiskellen ja viikonloput juhlien ja keskustassa pyörien. Miksi en matkustellut?? Miksi en käynyt edes Padovan nähtävyyksissä?? Minuun iski hirveä matkakuume ja seuraavina viikonloppuina vierailin lähikaupungeissa, useimmiten yksin. CouchSearching-sivuston kautta otin yhteyttä paikallisiin ja tapasin paljon mielenkiintoisia tyyppejä. :) Kävin Mantovassa, Vicenzassa, Firenzessä ja Veronassa. Voih jos olisin älynnyt matkustaa jonnekin joka viikonloppu koko vuoden ajan, harmittaa nyt, miten monta ihanaa kaupunkia jäi näkemättä.. Onneksi sentään älysin matkustella edes jonnekin!


Mantova

Vicenza

Toukokuussa käväisin Suomessa pääsykokeissa ja palasin sitten viettämään Italiaan vihoviimeistä kuukautta. Viimeiset viikot olivat aika haikeat, tiesin jo, että tulisin ikävöimään sitä maata, ystäviäni ja hoidokkilapsiani. Toisaalta olin valmis palaamaan Suomeen, sillä olin uupunut, viimeiset kuukaudet eivät olleet kovin helppoja. Viimeinen viikko meni töitä tehdessä ja pakkaamisen kanssa tuskastelemisessa, jossain välissä yritin vielä kavereitakin nähdä. Viime perjantaina 28.6 sitten sanoin hyvästit host-perheelleni, kavereilleni ja Padovalle ja nousin Venetsiaan menevään bussiin "pienten" matkatavaroitteni kera (eli kahden matkalaukun, yhden käsimatkatavaralaukun ja käsilaukun kanssa :D). Venetsiassa sanoin heipat Italialle ja nousin Helsingin koneeseen, saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle illalla. Melkein 12 kuukautta oli vierähtänyt siitä kun aloitin matkani tuolta samaiselta kentältä..kyllä se aika meni nopeasti. Välillä tuntuu niin uskomattomalta, että oikeasti vietin Italiassa melkein vuoden!  Ei sitä ehtinyt paljoa koti-ikävää potea, jotenkin se elämä siellä vain vei mennessään.  :)


28.6.2013 lähtö Padovasta


No  mitä vuosi oikein toi tullessaan? Mitä se minulle antoi? Se antoi minulle itsevarmuutta, se teki minusta avoimemman ja itsenäisemmän. Ennen olin todella ujo ja jännitin uusia tilanteita ja uusien ihmisten tapaamista, nykyään voin uppoutua keskusteluun ventovieraiden kanssa ja olen varmempi tekemään isojakin päätöksiä elämässäni. Olen nähnyt maailmaa, tavannut ihmisiä lukuisista eri maista,  olen päässyt sisälle vieraaseen kulttuuriin, olen nähnyt ja kokenut sellaista, mitä turistimatkalla ei koe.
  En väitä, etteikö tämä vuosi pitänyt sisällään myös paljon negatiivisia asioita, mutta hei, that's life. Mitä sitä voi odottaa jos lähtee sinisilmäisenä maailmalle? Että maailma mukavasti kietoo pumpuliin? Ei, kolhuilta ei voi välttyä. On asioita, joita olisin tehnyt toisin, mutta kuitenkin olen onnellinen, että minulla oli tällainen tilaisuus viettää vuosi ulkomailla. En kadu Italiaan lähtöä hetkeäkään. Se antoi minulle niin paljon.

Mitäs nyt? Tulevaisuus on avoin, ja koska yliopistosta ei irronnut opiskelupaikkaa, on keksittävä jotain muuta. Palaaminen syksyllä Italiaan ei tunnu yhtään hullummalta ajatukselta.. Minun olisi todellakin mentävä..jätin Italiaan palan sydämestäni, pakkohan se on takaisin saada. Ja kaikki ne paikat, jotka jäivät näkemättä! Kaikki ne kokemukset, jotka jäivät kokematta, kaikki ne ihmiset, jotka jäivät tapaamatta.. Noo, tämän kuun nyt lepäilen ja rentoudun ja sitten mietin tarkemmin, mitä sitä oikein tekisi.

Odotahan Italia, kyllä minä tulen vielä takaisin. Tämä ei ole hyvästi, tämä on näkemiin.


Ci vediamo! ;)


P.S. Päivittelen vielä lähiaikoina rästissä olevat postaukset, sitten varmaan pidän hieman taukoa tästä blogista, pitää vähän miettiä sen kohtaloa! :)

P.P.S. Vastailen mieluusti kysymyksiin, jos jotakuta kiinnostaa tietää jotain erityistä.  Ja jos onpi jotain postausehdotuksia, niitäkin ottaisin ilomielin vastaan! :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Viisi päivää

En ole tämän blogin puolella vielä kertonutkaan, että tämä tyttö palaa Suomeen tällä viikolla! Tällä kertaa kyseessä siis ei ole mikään pikkureissu, vaan palaan Suomeen ihan pysyvästi (tai no pysyvästi ja pysyvästi, katsotaan nyt mitä sitä keksii :D). Reilut yksitoista kuukautta kestänyt pestini tässä perheessä tulee päätökseen ja ensi perjantaina 28.6 hyppään maallisen omaisuuteni (eli parin kymmenen kenkäparin) kanssa Helsinkiin menevään koneeseen. Fiilikset on haikeat, mutta toisaalta on ihanaa viettää kunnolla aikaa perheeni kanssa. Nyt täällä helteessä kärvistellessä olen ihan onnellinen, että saan viettää loppukesän Suomen ah niin ihanassa viileydessä.



Viimeiset pari viikkoa ovat menneet ahkerasti lasten kanssa ollessa ja pakkailemista miettiessä. Vanhimmalla lapselle loppui koulu ja yhden viikon hän vietti kotona kanssani. Viime maanantaina alkoi onneksi kesäleiri, niin saan edes muutaman vapaan tunnin aamulla. :P Harmittaa, ettei ole enempää vapaa-aikaa, olisi kiva nähdä kavereita kun vielä siihen olisi mahdollisuus. Viikonlopun sitten vietinkin kaikissa mahdollisissa riennoissa, olihan se sentään viimeinen (sniiif) viikonloppuni täällä! Kesällä täällä Padovassa on niin mukavia paikkoja, minne voi yökerhojen sijasta mennä iltaisella, perjantaina olin eräässä (aaargh en muista nimeä) paikassa ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa, harmi etten ollut aikaisemmin älynnyt sinne mennä.. Paikka oli yliopiston vieressä joen rannalla. Rantaa pitkin oli pystytetty useita baarikojuja ja istumapaikkoja oli siellä täällä. Kymmenen aikoihin alkoi soittaa bändi, joka esiintyi jokeen pystytetyllä lavalla. Istuimme kavereitteni kanssa joen reunalla kuunnellen livemusiikkia ja juoden spritziä. :)
  Lauantai-iltana eräs kaverini Veronasta kutsui minut sunnuntaina järjestettävään Zombie Walkiin. Kauhun ystävänä en pahemmin harkinnut että menenkö vai enkö, tarkastin heti juna-aikataulut ja ilmoitin, että saavun Veronaan sunnuntaina aamupäivällä. Meinasin myöhästyä junasta sillä aamu lähti vähän kankeasti käyntiin, palasin kotiin juhlimasta seitsemän aikoihin aamulla, nukuin kolmisen tuntia ja yritin valmistautua lähtöön nopeasti. Kerron tapahtumasta lisää kuvien kera, kunhan ehdin!



Picture from Google


Ääh olisi niin paljon postattavaa, mutta taitaa moni postaus jäädä tehtäväksi kunhan Suomeen palaan. Nyt pitäisi keskittyä pakkailemiseen ja huoneen siistimiseen. Ette voi uskoa, kuinka paljon tavaraa olen onnistunut haalimaan itselleni näiden yhdentoista kuukauden aikana. :D Olen niin paljon tuskastellut pakkaamisen kanssa, miten ihmeessä saan tämän tavaramäärän (halvalla) Suomeen! Lennän Norwegianilla Venetsiasta Helsinkiin, ja ostin vain yhden matkalaukkupaikan, joka saa maksimissaan olla 20 kiloa.. nyt olen jo laukun pakannut täyteen ja huomannut että puolet tavaroista on vielä pakkaamatta. :D Täytynee varmaan maksaa vielä toisesta 20 kilosta, plus sitten kymmenen kilon käsimatkatavarat.. toivottavasti tämä riittää!

Nyt lopettelen ja lähden survomaan loppuja tavaroitani matkalaukkuun, luvassa siis mission impossible. :D Jos en ehdi päivitellä tällä viikolla, niin päivittelen sitten jonossa olevat postaukset kotimaan kamaralla. Viisi päivää, ei voi olla totta!! Tuntuu, että vastahan minä tänne saavuin.. Tiedän, että tämä viikko tulee olemaan haikea, en tiedä, miten pystyn eroamaan noista pikku pirpanoista.. Iso ikävä iskee vielä jossain vaiheessa. :P


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Sottomarina beach

Viime perjantaina minulla olikin yllättäen vapaapäivä ja lämpimän (lue: hemmetin kuuman) sään takia päätimme ystäväni kanssa suunnistaa Sottomarinan hiekkarannalle. Aamulla hyppäsimme bussiin ja reilun tunnin päästä olimme perillä. Sottomarina sijaitsee aika lähellä Venetsiaa, kartasta katsottuna Venetsian alapuolella. Tuntui aivan kuin olisimme matkanneet ulkomaille, johonkin turistiparatiisiin. Hiekkarannan vieressä olevaa autotietä koristi lukuisat hotellit ja biitsiravintolat, ranta oli täpöseen täynnä aurinkotuoleja ja -varjoja. Jokainen hotelli oli varannut rannasta oman palasensa, joka oli tarkoitettu vain asiakkaiden käyttöön ja alue oli rajattu aidalla. Meillä meni hetki kävellessä rantatietä pitkin ja etsiessä kohtaa, mistä voisimme ylittää aurinkotuolimeren ja päästä veden läheisyyteen. Siinä kävellessä meille iski nälkä ja juuri sopivasti saavuimme pienen pizzerian luo, joka mainosti lounastarjoustaan. Pitempään miettimättä tilasimme pitsat, pitäähän sitä saada energiaa että jaksaa koko päivän maata rannalla. :D





Mahat täynnä raahustimme rannalle, levitimme pyyhkeet ja aloitimme auringonpalvonnan. Välillä kävimme pulahtamassa mereen. Rantaa pitkin kulki pieni "biitsikioski", josta ostimme mehujäät. Viisaina tyttöinä emme muistaneet kauheasti lotrata aurinkorasvan kanssa ja otettuani puolen tunnin nokoset vatsallani maaten, tuntui selkä siltä kuin se olisi ihan tulessa. Se oli ihan punainen! Ai että sitä tuskaa, manasin itseäni monta kertaa. Olisi pitänyt vähän väliä lisäillä rasvaa, sillä otimme aurinkoa ihan kuumimpaan päiväaikaan. Toivottavasti olemme viisaampia seuraavalla kerralla. :D





Iltapäivällä sitten pakkasimme tavaramme ja lähdimme bussia odottamaan. Taas oli luvassa reilun tunnin matka Padovaan kuumassa ja täpötäydessä bussissa. Torkuimme molemmat koko matkan, on se jännää miten koko päivän rannalla makoileminen voi olla uuvuttavaa. :D


Bussimatkalla näin tämän ihanan talon!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Keskiaikaismarkkinat

Kaksi viikkoa sitten Padovassa järjestettiin kahden päivän kestävät keskiaikaismarkkinat, joista sain selville tapahtuman viimeisenä päivänä vahingon kautta. :D Markkinat järjestettiin keskustan lähellä olevassa puistossa, ja ohitin sen ollessani matkalla keskustaan. Mielenkiintoni heräsi heti, ihmettelin, että mitäs ihmettä kun näin puiston täynnä keskiaikaisvaikutteisia telttoja ja katua pitkin käveli haarniskoihin pukeutuneita tyyppejä. Olisin heti innoissani rynnännyt puistoon, mutta minulla oli tapaaminen ystäväni kanssa. Tapaamisen jälkeen riensin puistoon, harmi että melkein kaikki kojut oli jo purettu ja vettä satoi kaatamalla. Onneksi kuitenkin silloin oli käynnissä jonkinlaiset turnajaiset, ja uppouduin sateesta huolimatta katsomaan näytöstä parin tunnin ajan, jonka jälkeen oli pakko lähteä kotiin, sillä ilma alkoi olla aika vilpoinen ja päälläni oli vain ohut kesämekko. Harmi, etten tiennyt tapahtumasta etukäteen, olisi ollut ihanaa osallistua teeman mukaan pukeutuen ja nauttia kunnolla markkinoiden tarjonnasta!